Oli kulunut jo seitsemisen vuotta siitä, kun olin edellisen kerran askeltanut Aurajoen rannoilla, joten oli jo korkea aika ottaa Onnibus alle ja tehdä 3,5 euron matka hienona kesäkaupunkina pidettyyn Turkuun. Valitettavasti lämpötila oli vain viidentoista asteen tietämillä, joten vaikka vettä ei tiputellutkaan, hurmoksellisin kesä-Turku jäi tällä reissulla kokematta. Silti Aurajoen ruskea vesi ja etenkin veden ylle viritetty Vuoden betonirakennus -palkinnon voittanut kävelysilta tekivät vaikutuksen. Kävelysilta on upea etenkin talvella kun on pimeää ja lunta maassa, jolloin sen lasiset palikat hohtavat valoa ympärilleen kuin Jeesus. Suurin yllätys Turussa oli kuitenkin se, että mielikuvani massiivisesta, lähes Helsingin kaltaisesta metropolista osoittautui vääräksi — Turussa vallitse hyvin pikkukaupunkimainen tunnelma, ja keskusta oli kesäisenä iltanakin melkoisen hiljainen. En löytänyt kameraa ikuistaakseni retken, joten joudumme tyytymään lavastettuun kuvamateriaaliin.
Ruokakulttuurinnälkäinen seurueemme suuntasi ensimmäiselle aterialleen meksikolaistyyliseen ravintola Taco Nitoon, joka olikin valtava pettymys. Täytevaihtoehtoja oli arviolta seitsemän ja ainakin kaksi niistä oli loppu. Otin kolmen tacon setin ja sain valita kaikkiin eri täytteen. Jokainen täyte oli erittäin kummallisen makuinen. Lihat olivat haudutettua hämärän makuista nyhtömössöä ja papu-herkkusieni-vaihtoehto melko vaisu sekin. Kooltaankaan annos ei ollut kovin suuri. Matkatoverini otti "kulhon" eli muovisen astian, johon tuli vähän joitakin kasviksia ja riisiä. Tämäkin euron hintainen pikaruoka maksoi yhdeksän euroa.
Mainitsemisen arvoista on sekin, että loppujen lopuksi enemmän pikaruokalaa kuin varsinaista ravintolaa muistuttanut paikka tarjosi kaikki ruokansa muoviastioissa, ja myös "lasit" ja aterimet olivat kertakäyttövaihtoehtoja. Itse paikka oli semimukava ja erinomaisella sijainnilla torin kupeessa, mutta hyvin pieni, enkä ainakaan itse aterioi kovin mielelläni toimettoman henkilökunnan nenän alla. Määrään ja aineksiin nähden kallis, kerrassaan omituisen makuinen ruoka, useat harvoistakin täytevaihtoehdoista loppu, muoviastiatarjoilu ja pikaruokalamainen tunnelma... Käänteisellä asteikolla kahdesta yhdeksään Taco Nito saa arvosanan 7,5.
Myöhemmin oli aika testata Turun kebsumättöskenen ylimpään luokkaan usein sijoitettu Milan. Ravintolasali oli melkoisen kookas ja erittäin siisti, ja sinne olisi mieluusti jäänyt syömään sisällekin. Kebab ranskalaisilla taisi maksaa 7,50 ja oli erinomaisen kookas sekä maukas ateria, joka jätti toivomisen varaa lähinnä soossien ja salaattien osalta. Ylempää keskiluokkaa kuitenkin ja arvosana vankka nelkku.
![]() |
Kuvan kebab ei liity tapahtumiin. |
Mainittakoon myös, että kirjaston sisäpihalla oli erittäin viihtyisä kahvila, josta sai kahvin makuista kahvia sekä muita tuotteita. Lisäksi paikassa oli ilmeisesti luettavana lehtiä, ja ainakin kirjastoon oli kahvilasta simppeli sisäänpääsy sisäkautta. Mieleeni juolahti liikeidea hybridikahvilasta, jonka nimeksi tulisi Hybridi. Siellä olisi myynnissä useita kahveja, teelaatuja, olutta ja muita kepeitä alkoholijuomia, Lidlin paistopisteeltä hankittuja suolaisia ja makeita euron tai puolentoista hintaan, sekä kirja- ja levyhyllyt, joiden sisältö olisi ostettavissa. Lisäksi kirjoja voisi lukea Hybridissä asioidessaan ja levyjä ehdottaa levylautaselle asetettavaksi. Baarinpitäjä olisi aina avoin hyville ehdotuksille hybridikahvilamusiikiksi.
Lainattavissa olisi lautapelejä, mukaan lukien useampi shakkilauta ja -kelloja, sekä lehtiä, etenkin ulkomaisia laatulehtiä kuten World Soccer ja The Economist, joita ei kirjastoista hevillä löydä. Joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaiaamupäivänä pidettäisiin Hybridin shakkiturnaus — osallistumismaksu viisi euroa, voittajalle palkintona kahvilatuotteita 15 euron edestä. Nurkassa olisi piano, jota osaava saisi soittaa aukioloaikana ja osaamaton sulkemisajan jälkeen, pientä maksua vastaan, omistajan poistumiseen saakka. Erikoisuutena Hybridissä olisi rumpujensoittomahdollisuus, erillinen mainiosti äänieristetty rumpuhuone, jossa kannuja saisi paukuttaa puoli tuntia viidellä eurolla.
Jokainen asiakaspalvelutilanne olisi kohtaaminen, ihmismäinen vuorovaikutustilanne, ei mekaanista rahastusta. Hybridissä jokainen olisi arvokas, yhtä arvokas. Paikan henkistä valoisuutta vastaisivat sen suuret ikkunat, joiden läpi valo löytäisi asiakkaat varmasti kuin kotitekoinen mansikkahillo Hiihtäjän vatsalaukun.
Jos haluat yhtiökumppaniksi tai työntekijäksi Hybridiin, kirjoitathan kommentin alle sähköpostiosoitteesi kera. En julkaise kommenttia, vaan otan Sinuun yhteyttä jos koen, että voisimme tehdä yhteistyötä.
Aiemmat Makujen maailma -jaksot
Kööpenhamina
Färsaaret
Porvoo
Italia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti