Färsaarilta palatessa oli sopivasti suht kokonainen päivä viettää aikaa Kööpenhaminassa. Se oli paluu periferiasta ihmisten pariin, täysin toinen maailma. Ja ihan hieno kaupunki. Isoja ja komeita taloja. Vettä ja veneitä, joille myytiin kalliita turistikierroksia. Mäkkäreitä (Färsaarilla ei muuten ollut kuin yksi Burger King), joissa oli arkisena keskipäivänäkin törkeä ryysis ja älyttömän pitkät odotteluajat. Kun oli vasta käynyt Färsaarten kaltaisessa paratiisissa, oli vähän vaikeaa innostua Kööpenhaminasta. Onhan näitä suurkaupunkeja nyt maailma täynnä.
![]() |
Kun tullaan takaisin, on rahaa meilläkin! |
Burgeri oli ihan laadukas. Hyvin paistettu pihvi. Tarjoilija oli todella lipevä veikkonen, joka aluksi vaikutti oikein ihastuttavalta asiakaspalvelun ammattilaiselta. Karu totuus kävi kuitenkin ilmi, kun lisää asiakkaita ilmestyi tilailemaan ruokiaan ja jokainen seurue sai ruokien ilmestyessä pöytään kuulla samat limaiset "oh I'm so jealous right now" -läpät.
![]() |
Kööpenhamina, sinä, minä, kola ja burgeri. |
Tarjoilijat olivat osuvia symboleita Färsaarten ja Kööpenhaminan eroista. Färsaarilla asiakaspalvelusta vastasi paikallisia ihmisiä, jotka käyttäytyivät kuin ihminen ihmiselle, ystävällisesti ja luonnollisesti. Jopa vain ilmaista vesilasia pyytävää asiakasta palveltiin mainiosti. Kööpenhaminan keskustan ravintolassa taas on varaa valita hommaan todellinen ammattilainen, jonka jokainen liike on kuin katsoisi elokuvaa. Kööpenhaminassa ei asioida ihmisten vaan näyttelijöiden kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti