Italialla on sivistys- ja kulttuuriyhteiskunnan maine. Rakennukset ovat näyttäviä ja historiallisia, ruoka tehdään koko perheen voimin aikaa säästämättä tuoreista raaka-aineista ilman marinadimössöä, ihmiset ovat kauniita ja osaavat pukeutua tyylikkäästi.
Ja kyllähän Colosseum ensimmäistä kertaa taksilla ohi ajellessa ihan kivalta näyttikin. Karu totuus kuitenkin paljastuu, kun rohkenee integroitua ihmisvilinään. Toinen toistaan sinnikkäämpiä myyjän ja taskuvarkaan yhteensulautumia tulee vastaan vähintään kahden metrin välein. Itse Colosseum on lopulta varsin arkinen, rikkoontunut ja rähjääntynyt hökkeli, jossa verenhimoinen rahvas hurrasi kun keskiössä piestiin ihmisiä ja eläimiä. Kansainvälinen jääkiekkoliitto IIHF voi katsoa peiliin, kun ei ole onnistunut myymään lajiaan sille näin täydellisesti soveltuvaan maaperään. Colosseumin avausbileissä murhattiin reilut 10 000 eläintä, sivistystä italialaiseen malliin.
![]() |
Roomaa kauneimmillaan: pitkät portaat. |
Ruokakulttuurinnälkäinen seurueemme oli luonnollisesti kiinnostunut myös paikallisesta ruoasta. Välttääksemme tökeröimmät turistimagneetit etsiydyimme kauas paikallisista "nähtävyyksistä" ja löysimme lopulta viihtyisän oloisen pizzerian, jossa miellyttäväkäytöksinen hovimestari johdatti meidät pöytään. Ylimieliseen ja epäkohteliaaseen italialaiseen tapaan ruoat olivat listassa tietenkin vain italiaksi, mutta italian taitoa löytyi pöydästä riittävästi ymmärtämään, että juustoja kummempia täytteitä ei mihinkään pizzaan kuulunut. Maassa maan tavalla. Tilasimme siis juustopizzat ja luotto italialaiseen keittotaitoon oli korkealla, kunnes ateriat tuotiin pöytään. Pizzat olivat ulkonäöltään äärimmäisen vaatimattomia ja maistuivat melko tarkkaan samalta kuin mikrossa lämmitetty paahtoleipä, johon on leikattu päälle pari viipaletta Oltermannia. Hintaa tälle pyöreälle mikroaterialle tuli kuitenkin kympin verran.
![]() |
Kuuluisa italialainen pizza. |
Siinä missä suomalainen saattoi parinkymmenen asteen lämmössä pukeutua t-paitaan ja shortseihin, kulkivat italialaiset päällään pipot ja talvitakit. Suotakoon se heille, kun eivät kylmemmästä tiedä eivätkä ole kiinnostuneita tutustumaan maailmaan omien pikku ympyröidensä ulkopuolella. Luulin italialaisia kauniiksi kansaksi, mutta todellisuus näytti olevan kaukana mielikuvista. Erityisen yllättävää oli huomata, että edes nuorilla kaupunkilaisilla ei näyttänyt olevan minkäänlaista tyylitajua tai halua esiintyä julkisesti katseenkestävässä kuosissa, vaan ihmisillä oli yllään lähinnä kuluneita untuvatakkeja ja kulahtaneita tuulipukuja, joita luulin enää näkyvän katukuvassa korkeintaan Vimpelissä. Kotiinpaluun jälkeen Helsingin kaduilla kävellessä tuntui kuin olisi eksynyt keskelle valtavaa muotinäytöstä. Sosiaalisessa kanssakäymisessä italialaisilla on tapana syystä tai toisesta huutaa sanoja jatkuvalla syötöllä piittaamatta siitä, haluaisiko keskustelukumppanikin välillä mahdollisesti sanoa jotain.
Toisaalta, mitä voi odottaa maalta, joka valitsee Silvio Berlusconin pääministerikseen? Kun ihmisten rationaalinen ajattelu ja keskittymiskyky ovat suurinpiirtein 12-vuotiaan suomalaisen tasolla, tuntuu ihmeeltä, että italialainen yhteiskunta pysyy edes natisten kasassa. Majoituksessamme onnistui olemaan noin 15 asteen yölämpötilasta huolimatta öisin jäätävän kylmää, ja suihkusta katkesi vesi jos joku laski vettä keittiön kraanasta. En tiedä rakentamisesta mitään, mutta ihmettelen, miten kukaan voi edes keksiä mitään niin älytöntä.
Lopuksi vielä pari sanaa italialaisesta jalkapallosta, joka on oiva symboli koko kansakunnasta. "Intohimoinen" jalkapallokansa oli "täyttänyt" Stadio Olimpicon noin puolilleen, kun vielä jopa mestaruustaistossa mukana ollut Lazio sai vieraakseen Chievon Veronasta. Suomessa puolitäydelle katsomolle pelattu matsi vedetään läpi kirkkotunnelmassa, Italiassa vastaava on ikimuistoinen elämys. Stadionin ulkopuolella myydyt vaaleanpunaiset Lazio-huivit olivat sinänsä miehekkäitä, mutta jätin pienen pohdinnan päätteeksi huivit rauhaan. Natsimyönteisyydestään tunnettu S.S. Lazio ei ole seura, jonka ilosanomaa haluaisin kaulassani levittää.
Itse otteluun Chievo lähti perinteisellä altavastaajan vierasstrategialla, puolustamaan tiiviisti ja iskemään vastaan. Lazio piti palloa, mutta ei löytänyt keinoja muurin murtamiseen, ja kun Chievon vastahyökkääminen oli yhtä aneemista, pelissä ei tapahtunut oikeastaan mitään. Toisella puoliajalla Chievo iski voittomaalin vaparin jälkitilanteesta, ja katsojat nimittivät maalintekijää yksimielisesti huoranpojaksi. Molemmat joukkueet epäonnistuivat pelisuunnitelmissaan, mutta vastustajan huonous ja yksi tuuripomppu veivät pisteet Veronaan. Perparim Hetemaj'n otteiden tarkastelustakaan ei voinut hakea ajanvietettä, koska Hetemaj oli loukkaantumisen jäljiltä vasta palailemassa kohti pelikuntoa. Yhtä kaikki matsi oli mahtava, koska se pelattiin ulkomailla.
Vierassektiosta jäi joitakin hajapaikkoja myymättä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti