Kirjallisuutta: Pintaraapaisu Veikkausliiga-historiaan

Joonas Sarelius & Tuomas Peltonen (toim.): Veikkausliigan tarinat ja sankarit. Helsinki: Markkinointiviestintä Kärki, 2012. 157 s. ISBN 978-952-67796-0-7

Suomalaisesta huippujalkapallosta kirjoitetut kirjat ovat harvassa. Seurahistoriikkien ohella tarjontaa ei juuri ole. 2000-luvulla lähes ainoita aiheesta julkaistuja teoksia ovat Lari Vesanderin jalkapallo-Suomen matkailukirja Pois paitsiosta (2004) ja Palloliiton 100-vuotisjuhlien kunniaksi julkaistu suomalaisen jalkapallon muhkea historiikki Rakas jalkapallo (2007). Jallu Rantasen ja Jarmo Alatensiön elämäkerrat 100 kiloa Jallua (2009) ja Tenu (2014) liikkuvat (myös) kotimaan kentillä, samoin Atik Ismailin henkilö- ja seurahistoriikin hybridi Klubin kundit (2006) sekä liigavuosikymmeniä edeltäneen ajan tähdet samojen kansien väliin niputtanut Mestaruussarjan maestrot 1960–1989 (2013).

Tähän joukkoon kuuluu myös kahden entisen jalkapalloilijan Joonas Sareliuksen ja Tuomas Peltosen toimittama kirja Veikkausliigan tarinat ja sankarit. Kirja jakaantuu kolmeen osaan: ensimmäisessä kerrotaan 25 tarinaa 22-vuotisen liigahistorian varrelta, toisessa esitellään 25 liigasankaria ja kolmas on kokoelma eri pelaajilta ja taustahenkilöiltä nyhdettyjä lyhyitä tarinoita liigavuosilta.

Veikkausliigan tarinat ja sankarit ei ole syväsukellus suomalaiseen jalkapalloon, vaan pinnallinen raapaisu liigahistorian suurimpiin hetkiin. Sivuja opuksessa on vaivaiset 157, niistäkin lähes puolet kuvia: jokaiselle tarinalle ja sankarille on varattu aukeama, josta toisella sivulla on kuva ja toisella tekstiä. Kuvituksella on kirjassa suuri rooli, mutta enimmäkseen kuvavalinnoissa on luotettu perinteisiin otoksiin otteluiden tiimellyksestä; katsomokulttuuri on esillä vain yhdessä, Turun derbyä käsittelevässä tarinassa. Ratkaisu on sikäli ymmärrettävä, että teos on nimeään myöten pitkälti pelaajista, ei kulttuurista kertova, mutta silti hieman monipuolisempi ja rohkeampi ote kuvavalinnoissa olisi ollut suotava. Kansikuva, jossa Interin kauden 2008 mestaripelaajat hipelöivät pokaalia, on sekin kovin harmaa valinta ja jättää ikävöimään Pois paitsiosta -kirjan kannen komean
soihdutusotoksen kaltaista värikkyyttä ja tunnelmaa.

Kirjan ensimmäinen, tarinoita kertova osa ansaitsee kiitosta monipuolisuudestaan. Mukana on ei-kronologisessa järjestyksessä tapahtumia liigahistorian ensimmäisestä maalista aina Joel Pohjanpalon kevään 2012 täydelliseen hattutemppuun saakka. Ilmiselvien valintojen, kuten Kuninkaan paluun tai Hakan kolmen perättäisen mestaruuden ohella esittelyn saavat unohdetummatkin hetket kuten TPV:n yllätysmestaruus 1994, Hangon IK:n taistelu liigapaikasta HJK:ta vastaan syksyllä 1996 ja TP-Seinäjoen liigavisiitti kaudella 1997; omat tarinansa saavat myös mestaruuspokaali, iäkkäimmät liigadebytantit ja toistuvat kokeilut eri sarjajärjestelmien kanssa. Ainoa tarina, joka kirjasta jää selvästi puuttumaan, on MyPan Tuomas Haapalan komealla kaukolaukauksella Saviniemen stadionilla syksyllä 2005 varmistama mestaruus. Ikuiseksi häviäjäksi tuomitun seuran ensimmäinen – ja kaikella todennäköisyydellä viimeinen – mestaruus viiden hopean ja kolmen pronssin jatkoksi olisi ilman muuta aukeamansa ansainnut.

Toinen osa esittelee 23 suurta liigapelaajaa, yhden valmentajan (Antti Muurinen) ja yhden tuomarin (Jouni Hyytiä). Jälleen mukana on selvien valintojen ohella yllättävämpiäkin vetoja ja kulttimaineeseen nousseita pelaajia Jyrki Huhtamäen ja Sakari Saarisen tapaan. Kovin lyhkäiset ja pintapuoliset henkilökuvat eivät sinällään suurempia tarjoile. Kirjan kolmas osa sen sijaan on epätyypillisempää suomalaista jalkapallokirjoittamista. Tarinat kulissien takaa – useimmiten kentän ulkopuolelta – tarjoavat mielenkiintoisen ja viihdyttävän vinkkelin suomalaisen liigapelaajan arkeen joukkueen sisäisten sakkokassojen, valmentajille tehtyjen jäynien ja ulkomailta keskellä talvea saapuvien toinen toistaan omituisempien testipelaajien myötä.

Suuren kiitoksen tekijät ansaitsevat kirjan runsaista haastatteluosuuksista. Tarinaan kuin tarinaan on haettu tekstiä elävöittäviä ensimmäisen käden tietoja sen sijaan, että tekijät olisivat kuivakasti kertoneet samat faktat, jotka jokainen kiinnostunut löytää Wikipediasta. Myös jokaiseen henkilökuvaan on haettu kerrottavaa sankarilta itseltään. Pelaajataustaiset Sarelius ja Peltonen
ovatkin saaneet kollegojensa sanaiset arkut aukeamaan ilahduttavaan tapaan.

Tuomas Haapalan unelmamaalista ja MyPan vuoden 2005
Suomen mestaruudesta kirja ei kerro.

Veikkausliigan tarinat ja sankarit kohdistaa nimensä mukaisesti kaiken huomionsa oman pääsarjamme tapahtumiin jättäen eurocuptaipaleet sivulauseisiin. Rajaus on suomalaisessa liialliseen ulkomaille kumarteluun usein sortuvassa jalkapallokulttuurissa harvinainen ja terveellä tavalla ylpeä. Oleellista kirjassa ei ole, miten hyvää suomalainen jalkapallo on kansainvälisessä vertailussa, vaan mitä suomalainen jalkapallo itsessään on. Ajatus tiivistyy jo esipuheen avausvirkkeessä: "– – Veikkausliigassa pelataan maailman parasta suomalaista jalkapalloa."

Hieman kyseenalaisena sen sijaan voi pitää tiukkaa jakoa Veikkausliigan nimellä pelattuun pääsarjaan ja sitä edeltävään pääsarja-aikaan. Suomen mestaruus ratkottiin vuodesta 1908 vuoteen 1929 cup-muotoisissa kilpailuissa, minkä jälkeen vuosina 1930–1989 mestaruudesta pelattiin – muutamaa väliin jäänyttä sotavuotta lukuun ottamatta – Mestaruussarjaksi kutsutussa sarjassa. Veikkausliiga-historian katsotaan alkaneen vuodesta 1990, vaikka kahtena ensimmäisenä kautena sarja tunnettiin Futisliigan nimellä ennen Veikkauksen astumista liigan pääsponsoriksi. Vaikka kirjan aikakauden rajaaminen moderniin aikaan on varmasti järkevä ratkaisu, jotta edes suurinpiirtein kaikki merkittävimmät tapahtumat ja pelaajat on saatu mahtumaan maltillisen kokoiseen kirjaan, tuntuu harmilliselta, että liigaorganisaation itsensä suosima keinotekoinen jaottelu saa tällaista kannatusta myös muilta tekijöiltä, vieläpä kirjamuodossa.

Eräs periaatepäätös on myös ollut jättää varsinainen tilasto-osuus pois kirjasta. Tämäkään ratkaisu ei tunnu parhaalta mahdolliselta, sillä jo muutamalle aukeamalle mahdutetut sarjataulukot ja maalipörssit olisivat tuoneet kirjalle oman mittavan lisäarvonsa.

Veikkausliigan tarinat ja sankarit on erittäin pintapuolinen ja kovin lyhykäinen, mutta aiheiltaan kattava, visuaalisesti varsin näyttävä, kieleltään sujuva ja helppolukuinen sekä kaiken kaikkiaan varsin monipuolinen ja toimiva katsaus suomalaisen jalkapallon pääsarjan vuosiin 1990–2012. Kirjasta huokuu tekijöiden asiantuntemus ja intohimo suomalaiseen jalkapalloon. Se kertoo uudemmille jalkapallon seuraajille kattavasti menneisyydestä, mutta onnistuu tarjoamaan aiheen kokeneemmillekin suurkuluttajille paljon uutta. Kulttuuriteoksikin sitä voi suurista puutteistaan huolimatta huoletta kutsua.