Leevi and the Leavings — Luonnollinen valinta
(albumilta Rakkauden planeetta, 1995)
Eduskuntavaaleja edeltäneiden keskustelujen terävimmän analyysin teki Ylen ruotsinkielisen (eiku siis kaksikielisen) vaalitentin "sohvaryhmässä" puoluejohtajien keskustelua kommentoinut kaikesta päätellen niukin naukin äänestysikäinen nuori. Hän sanoi ihmettelevänsä sitä, että keskustelun fokus on työssä ja muissa toki tärkeissä asioissa, mutta vain yksi puolue haluaa nostaa esille asian, joka tekee esimerkiksi työttömyysprosentista täysin toissijaisen kysymyksen. Kysymys oli siis ilmastonmuutoksesta ja sitä kautta siitä, kuinka pitkään maapallo vielä on ihmiselämään soveltuva paikka. Stubb ja Haglund olivat huolestuneita siitä, jättävätkö liikaa maksettavaa lastensa sukupolvelle, mutta ilmastonmuutos ei heitä tuntunut huolettavan.
Suomalaisessa musiikissa aiheeseen otti näkyvästi kantaa Stam1na vuonna 2010 ilmestyneellä ilmastonmuutosteemalevyllään Viimeinen Atlantis. Jo vuosikymmentä aiemmin Timo Rautiainen ennusti monissa kappaleissa synkkää tulevaisuutta. Itku pitkästä ilosta -levyn (2000) nimibiisin kertsissä talouskasvusta ei ollut enää riemua, kun maa kävi elinkelvottomaksi: "mitä helvettiä nyt tehdään, pian vedellä peittyy maa / ei arkkipaikkaa etukortilla varattua saa / eikö löydy markkinamiehiä meitä pelastamaan / mitä helvettiä nyt tehdään? / pian vedellä peittyy maa". Miljoonasade taas toimi aikanaan Vihreiden "vaalibändinä" ja on muutenkin yhteiskunnan vähäosaisista humaanisti kertovana yhtyeenä jonkin sortin hengenheimolainen Leavingsin kanssa, joskaan luonnonsuojeluasioista ei ainakaan itselleni tutuilla Miljoonasateen levyillä puhuta.
Todellinen edelläkävijä oli kuitenkin tässäkin asiassa Göstä Sundqvist. Hän kertoi jo vuonna 1992 julkaistun Paskaa lapsille -kappaleen nimessä, millaisen perinnön itsekäs ja lyhytnäköinen kerskakulutusyhteiskunta seuraavalle sukupolvelle jättää:
Miten röyhkeän pöyhkeä on ollut ihmiskuntaOlen viime aikoina lukenut viime vuonna julkaistua Semi Purhosen työryhmineen kirjoittamaa Suomalainen maku -teosta, joka käsittelee suomalaista makua kulttuurin eri kentillä. Kirjassa esimerkiksi kerrotaan kysely- ja haastatteluaineistoin pohjalta, millaisia kulttuurituotteita sisältyy "legitiimiin" eli korkeasti koulutettujen suosimaan makuun, millaiset asiat ovat "epälegitiimejä" eli kouluttamattomien suosimia ja korkeasti koulutettujen karsastamia — ja mitkä asiat ovat legitiimiydeltään neutraaleja. Legitiimejä asioita ovat tutkimuksen perusteella esimerkiksi Gustav Mahlerista pitäminen ja Gustave Flaubertin lukeminen, epälegitiimejä 7 päivää -lehden lukeminen sekä Salattujen elämien ja Paula Koivuniemen diggailu. Neutraaleja ovat muun muassa sauvakävelyn harrastaminen ja Helsingin Sanomien lukeminen. Kirjan mukaan "musiikki on nykypäivän Suomessa kulttuuristen erontekojen näkökulmasta keskeisin kulttuurin alue" (s. 207).
ja minkä siitä palkakseen saa
Tuhoon tuomista huomista painajaisunta
ja jäljellä vain poltettu maa
En tiedä mitä teen
jos maapallo nukkuu kuin unta Ruususen
En tiedä mihin meen
jos maapallo hukkuu paskakerrokseen
Leevi and the Leavings mainitaan kirjassa kertaalleen katkelmassa erään varsin vähäisesti kouluttaneen miehen haastattelusta. Jos Leavings olisi ollut mukana kyselyn kohdassa, jossa udeltiin vastaajien suhdetta eri artisteihin, tietäisimme, kuinka se sijoittuu legitiimiysasteikolla. Itse veikkaisin, että Leavings on melko tasaisesti niin vähän kuin paljonkin koulutettujen suosiossa ja siinä mielessä kenties kokonaisvaltaisemmin koko kansan suosikki kuin mikään muu artisti tai bändi. Kyselyssä lähimmäs tällaista asemaa ylsi Olavi Virran kappale Hopeinen kuu, josta noin 70 prosenttia vastaajista ilmoitti pitävänsä. Mutta kumman levyjä useammalla suomalaisella on hyllyssään, Virran vai Leavingsin? Kummalta keskivertosuomalainen osaa nimetä useamman kappaleen? Kumman musiikki soi radiossa enemmän? Tai jos katsotaan vaikkapa 20–35-vuotiaiden ikäryhmää: kumpikohan nauttii suurempaa suosiota, Hopeinen kuu vai Pohjois-Karjala?
Tärkeänä pointtina tässä on kuitenkin se, että Leavings on uskoakseni sekä (ehkä vanhinta ikäluokkaa lukuun ottamatta) vähän koulutetun maalaisväestön että korkeasti koulutettujen kaupunkilaisten suosikki. Viimeksi mainitun ryhmän suosiosta on yhtenä osoituksena se, että verkkolehti Nuorgam julkaisi ennen lopettamistaan massiivisen 40 artikkelin sarjan toimituksensa mielestä parhaista Leevi-biiseistä. Nuorgamin toimittajista moni kirjoittaa esimerkiksi Rumbaan ja vahvasti punavihreään Ylioppilaslehteen, joka kuukausi sitten joutui miniatyyrikohuun saatuaan syytöksiä Vihreiden suosimisesta reilua kuukautta ennen vaaleja ilmestyneessä numerossaan. Sundqvist oli yhtä aikaa niin sanotusti äijä ja niin sanotusti viherpiipertäjä, ja nauttii edelleen suosiota molemmissa maailmoissa. Kukaan muu tuskin yltää samaan. Nuorgamin toimittaja Auroora Vihervalli muotoili asian Raparperitaivas-biisiä käsittelevässä artikkelissaan näin:
On mielenkiintoista, kuinka Sundqvist pystyy lausumaan säkeet "on ihminen pelkästään tuskaa tuoden tuhonnut maapalloaan" leimautumatta vähääkään puunhalaajaksi. Moinen tuskin onnistuisi nykypäivänä ilman hipittelyä. Sundqvistiltä se kuitenkin onnistuu, sillä harva uskaltaa raavasta, parrakasta miestä nälviä kävynkerääjäksi.Leevi and the Leavingsin biiseissä juodaan verkkarit jalassa kaljaa, kaasutellaan Anglialla kotikaupungin hiekkateillä ja nikkaroidaan talo pystyyn koska miehen pitää osata sellaiset jutut. Mutta yhtä lailla niissä saatetaan elää väärään sukupuoleen syntyneenä — tai olla huolestuneita siitä, kuinka ihminen tuhoaa elinympäristönsä. Viimeksi mainittu teema toistuu ainakin kappaleissa Paskaa lapsille, Tikapuut taivaaseen, Raparperitaivas, Kuudentoista vuoden yhtäjaksoinen sade, Luonnollinen valinta ja Rakkauden planeetta. Albumit Raparperitaivas ja Rakkauden planeetta saivat nimensäkin näistä ihmiskunnan lyhytnäköisyydestä kertovista biiseistä, mitä voinee pitää merkkinä siitä, että asia oli Göstalle tärkeä — sinänsä edellisen virkkeen biisiluettelo ei toki ole Leevien erittäin laajaan tuotantoon nähden valtaisan pitkä.
Rakkauden planeetta ja Luonnollinen valinta
Rakkauden planeetta tuntuu niin minulle kuin monelle muullekin Leevi-fanille olevan bändin kultakauden viimeinen albumi. Rei Ban Bombay on outo aloitus ja Takaisin hiekkalaatikkoon jää väistämättä vähän väliinputoajaksi, mutta muutoin albumi on täydellisyyttä hipova hittiputki. Se päättyy nimikappaleeseen, joka vajaan seitsemän minuutin kestollaan on käsittääkseni Leavingsin diskografian pisin biisi. Ehkä musiikillista sisältöä ei tuollaiseen pituuteen ole riittävästi, mutta silti reggaeen vivahtava kappale on hieno osoitus Sundqvistin kyvyistä niin säveltäjänä, sanoittajana kuin sovittajanakin. Melko pessimistisessä sanoituksessa "ennusteet huomisesta ei kerro rakkaudesta / jää pelkkä pimeä yö". Löytyykö tämän itsekkyyden planeetan tuhoutuessa elinkelvottomaksi uutta paikkaa elämälle? Ja kuinka konkreettisesti se rakkauden planeetta pitäisi ymmärtää tosiaan toiseksi planeetaksi? Voiko asioiden kulkuun vaikuttaaNo entäs sitten se Luonnollinen valinta? Ainakin se on osoitus Leevien tuotannon käsittämättömän laajasta laadusta: Luonnollinen valinta ei mahtunut sen paremmin Keskiviikko- kuin Torstai-kokoelmallekaan, eli ainakaan levy-yhtiön mielestä se ei lukeudu bändin 80 suurimman hitin joukkoon. Silti kyseessä on ensi sekunnista lähtien huikean intensiivinen jytkytys, jonka kliimaksi on lähes yhtä eeppinen kuin Rakkauden työkalun viimeinen minuutti. Musiikista en osaa tämän enempää sanoa, se on vain kuunneltava, joten pureudutaanpa sen sijaan sanoihin.
Onko olemassa joku joka uskaltaa
ja edes haluaa auttaa maailmaa,
tätä maailmaa
Vai onko ihminen menettänyt järkensä
ja ehkä ehtinyt tuhota jo itsensä
kun me löydetään rakkauden planeetta
Ilmeisesti biisissä on "toastaamassa" nimikappaleen tapaan Ragga JB -niminen miekkonen, joka höpisee erittäin epäselvästi englanninkielisiä sanoja. Paras tulkintayritys Leavings-fanifoorumeilla kuuluu näin: "There's no honour in the planet but the people don't know / got the money for the ticket and me don't wanna go".
Vaikka em. hokema on biisiin erittäin toimiva lisä, sitä on ehkä parempi pitää ensisijaisesti musiikillisena elementtinä eikä sanoituksen kannalta oleellisena säeparina. Sanoituksena Luonnollinen valinta on kenties pari astetta Rakkauden planeettaa optimistisempi ja jopa uskoo piirun verran siihen, että ihmisillä lopulta on omatunto eikä taistelua elinkelpoisen maapallon puolesta ole hävitty: "jos vielä omatunto soimaa niitä jotka ovat kaikkeen myöntyneet / ehkä joukossa on voimaa, vaikka mukaan ovat harvat työntyneet". Ja vaikka luonnon monimuutoisuuden kannalta tilanne ei näytä hyvältä, tuo erittäin heikon eläimen pärjääminen kuitenkin toivoa: "lajirikkaus on haaste, jos säilyä voi sokea pingviini". Rivit "omatunnon ääntä kuunnella saahan, jos melomalla Frans Joosefin maahan / itse suhteemme luonnonsuojeluun ratkaistiin" tulkitsisin piruiluksi sitä kohtaan, että tehdään eksoottisia elämysmatkoja lentokonetta ympäristöystävällisemmillä härveleillä ja ostetaan siten puhdas omatunto luonnonsuojeluasioissa, vaikka oikeasti ei ole tullut tehtyä yhtään mitään luonnon eteen — motivaattorit ovat sittenkin olleet täysin itsekeskeisiä. Reissulla on kerätty kokemuksia ja buustattu egoa, ei autettu ketään eikä mitään.
Piruilevaksi voisi luonnehtia myös tätä säeparia:
Niin moni elämäänsä tuhlaa vain lojumalla tv-tuolissaanJos tämä pätkä voikin ensi hätään tuntua muusta sanoituksesta aika irralliselta, on yhteys muuhun tekstiin lopulta kuitenkin selvä: tv-tuolissa lojuminen asettuu vastakohdaksi sille, että todella tekisi jotain, esimerkiksi ympäristön eteen. Vielä ilmeisempää tietenkin on, että tv:n toljottelu on tyhjää elämänsisältöä yksilölle itselleen. Näin välinpitämättömyys on huono vaihtoehto jokaiselle osapuolelle. (Sivuhuomiona mainittakoon, että edellä mainitussa Purhosen & työryhmän teoksessa tv:n katselu osoittautui tutkimuksen ainoaksi kulttuuriaktiviteetiksi, joka yleisesti mielletään epälegitiimiksi, ei tavoittelemisen arvoiseksi vaan päinvastoin huonoksi tavaksi, ja se oli myös ainoa kulttuuriharrastus, joka oli vähän koulutetuilla yleisempi kuin korkeasti koulutetuilla. Myös Luonnollisessa valinnassa tv:n katselu esitetään turhana ajanhaaskuuna.)
Se ei voi olla pelkkää juhlaa, jos myöntää olevansa joskus huolissaan
Ehkäpä ainoana Leavingsin luonnonsuojeluaiheisista lauluista Luonnollinen valinta on asenteeltaan suorastaan aktivistinen, mitä ainakin bändin omalla asteikolla päällekäyvä musiikki alleviivaa. Sanoituksessa toivotaan että joukossa on voimaa ja katkotaan pihdeillä trooliverkkojen vaijereita. Jos Sundqvistin enemmän yksittäisten ihmisten pään sisään kurkistavissa lauluissa on monesti havaittavissa jonkinlaista "hymyä kyynelten läpi", optimismia ja elämänhalua kaikesta kurjasta huolimatta, niin ehkäpä Luonnollisessa valinnassa on ripaus samanlaista toivoa. Toisaalta maapallon suuntaa on tietenkin paljon vaikeampaa kääntää kuin yksittäisen ihmisen, ja länsimaisen ihmisen itsekkyys ja typeryys on jotakin niin traagista, että huumoria siitä ei edes Gösta Sundqvist tunnu juuri löytäneen.
Minkä tähden kaikki hylkeet on lähes sukupuuttoon pyydetty?Siinä missä Leavings-biisien nimet on yleensä napattu biisien kertseistä eivätkä ne kanna itsessään juuri merkitystä, Luonnollisessa valinnassa ei mainita sanaa "luonnollinen" eikä sanaa "valinta". Eli mikä se "luonnollinen valinta" sitten on? Ehkä kyse on siitä, että tekee ihminen elämässään millaisia valintoja tahansa, ne yleensä tuntuvat hänestä luonnollisilta, on valinta sitten trooliverkon vaijerin katkaiseminen, Frans Joosefin maahan melominen tai tv-tuolissa lojuminen. Valintaan on kuljettu elämän mittainen tie, jonka seurauksena valinta on tekijälleen luonnollinen eikä sitä tarvitse kyseenalaistaa. Tv-tuolissa elämänsä viettävä ihminen ei luultavasti juuri mieti, mitä muuta voisi tehdä, sillä mietinnän tuloksena hän tuskin olisi jäänyt tuoliinsa. Toisaalta kappaleen nimenkin voi tulkita piruiluksi siitä, miten hyviä ja epäitsekkäitä valintoja ihmiskunnan luonnolliset valinnat ovat olleet: niiden seurauksena meri oksentaa paskaa ja muut eliölajit on tuhottu sukupuuttoon tai sen partaalle. Sana "luonnollinen" juontuu sanasta "luonto", mutta ihmisen luonnollisuus on ollut tuhota luontoa.
Ja meri oksentaen sylkee kaiken paskan mitä sinne on syydetty
Kenen syytä ovat saasteet ja kohtapuoliin koditon delfiini?
Lajirikkaus on haaste, jos säilyä voi sokea pingviini
Levyn muita huippuhetkiä
Rakkauden työkalu
Vasara ja nauloja
Koko talvi kesämökillä
Rakkauden planeetta
Lisää aiheesta
Nuorgamin Leavings top 40: #33 Raparperitaivas (listalle mahtui myös monta biisiä Rakkauden planeetalta)
Purhonen, Semi & työryhmä: Suomalainen maku. Kulttuuripääoma, kulutus ja elämäntyylien sosiaalinen eriytyminen. Helsinki: Gaudeamus, 2014.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti