Ravintola-arvostelu: X-Burger, Otaniemi

Ravintola-arvostelujen sarjassa blogimme kirjoittajat arvioivat ravintoloita paneutuen samalla ruokapaikkojen esittämään ja tuottamaan kulttuuriseen kuvaan kotipaikoistaan.

Otaniemi on varmasti yksi Suomen synkimmistä paikoista. Ihan kaikin puolin, mutta myös konkreettisesti. Edes paikallisen ostarin parkkipaikkaa ei ole valaistu. Talvi-iltoina känniset teekkarit tykkäävätkin pelata nk. "niemeläistä rulettia", jossa parkkiksen läpi kävellään kuulokkeet korvilla ja huppu päässä ilman heijastimia ja toivotaan, että kulman takaa kaartaa corolla tai että kulman takaa ei kaarra corollaa.

Alvar Aallon suunnittelema kaunis Otaniemen ostari.

Jos aikoo käydä Otaniemessä, kannattaa muuntaa normaalit sosiaaliset koodistot binääriksi ilman ykkösiä. Täällä ei katsota kanssaihmistä silmiin eikä todellakaan harrasteta small talkia. Sosiaalinen elämä hoituu irkissä tai kännissä. Kahvilakulttuurin rantautumista saadaan odotella vielä sata vuotta ja käsitys musiikista rajoittuu muovisimpaan larppiheviin ja radiorockiin. Maailmankuvan ankeasta pessimistisyydestä kertoo se, että eurovaaleissa 2014 tasan 35 prosenttia Otaniemen äänistä meni Kokoomukselle, vaikka asukkaiden tulot rajoittuvat opintotukeen. Olkoon karja miten typerää tahansa, ansaitsee Kokoomuskin toki ison sulan hattuunsa näin onnistuneesta kusetuksesta. Westendiläisiltä porvarien äänestämisen ymmärtää, mutta suurimman äänisaaliin kerääminen tulonjaon toisesta ääripäästä lienee politiikantutkijoita kansainvälisestikin askarruttava ilmiö.

There is a light that never goes out.

Kerran Otahallin yleisellä futsal-vuorolla joku tuntematon jäppinen alkoi jutella jotain. Tyyppi vaikutti kohteliaalta ja harjoitti muiden pelaajien kanssa estottomasti suullista vuorovaikutusta. Kirosin omat ennakkoluuloni ja myönsin nöyränä, että myös teekkareilla saattaa olla sosiaalisia taitoja. Hetken aikaa olin jo valmis kirjoittamaan yleisönosastoille, että koko niemeläisen nihilismin käsite on yliampuva ja vailla todellisuuspohjaa. Seuraavana päivänä näin kuitenkin saman miekkosen Helsingin yliopiston kirjastolla ja seuraavalla viikolla Ylioppilasaukion Unicafessa. Ei epäilystäkään, pesunkestävä humanisti. Jalkapallosydäntä kantavat teekkarit tykkäävät kutsua itseään antiteekkareiksi, muille riittää karjalalippis ja maastohousut. Olen muuten tavannut yhden intin käyneen humanistin, mutten yhtään sivarin käynyttä teekkaria. Mutta kaipa maailmassa tarvitaan myös ihmisiä, joita kiinnostaa enemmän eloton kuin elollinen; muutoin joutuisimme elämään ilman World of Warcraftia ja tulkitsemaan maailmaa itse Esko Valtaojan ja Kari Enqvistin sanoihin luottamisen sijaan.

Mainitulla rulettinurkalla toimintaansa pyörittää myös teekkarin mielikuvituksella nimetty X-Burger, kaupunginosan roskaruokaskenen dominantti yksinvaltias. Karu X-Burger-vaunu sopii maisemaan kuin tupsu ylioppilaslakkiin. Eräänä iltana palatessani Otahallista, ainoasta syystä vierailla teekkarivaltiossa, sorruin nälkäisenä X-Burgerin tiskille. Hampurilainen maksoi 3,80 ja kaikki muu vähintään pari euroa enemmän, joten otin hampurilaisen.

Hampurilaiskioski X-Burgerin hampurilaisburgeri nälkäisen aterioitsijan
kätösessä otaniemeläisellä jokeripysäkillä.

Jotkut pitävät ko. hampurilaista tulisena. Olihan siinä pientä tulisuutta, mutta kaltaiselleni karskille karjulle tulisuus jäi kuitenkin varsin miedoksi orastavaksi poltteeksi kitalaessa. Maku oli ihan jees, mutta koolla purilaista ei ollut pilattu. Käänteisellä asteikolla kahdesta yhdeksään maku saa arvosanan 4,5 mutta hinta-määrä-suhteelle riittää 7,5. Kokonaisarvosanaksi ostokselle tulee kutonen. Tieteellisen uskottavuuden nimissä pyysin arvosanoja myös anonyyminä pysyttelevältä kanssaruokailijaltani, aidolta teekkarilta ja todelliselta X-Burger-veteraanilta. Hän antoi mausta arvosanaksi niin ikään neljäpuol mutta hinta-määrä-suhteelle kutosen ja kokonaisarvosanaksi peräti vitosen.

Maku oli burgerissa sen verran lupaava, että isompaan nälkään voisin hyvinkin kokeilla X-Burgerin mättöjä uudemmankin kerran. Ko. hampurilainen riitti vain alkupalaksi, joten sitä en osta enää toiste. Neljä juustohampurilaista samaan hintaan ajaa asian huomattavasti paremmin. Se tosin vaatii Niemestä poistumista, mitä kovin moni otaantunut asukas ei rohkene ihan joka kuussa kokeilla.